PES PLANUS / PES PLANOVALGUS - LATTAJALAN TUKIPOHJALLISET
Lattajalka eli pes planus (matalakaarinen jalka) on jalkojen virheasennoista yleisin. Siinä jalkaterän sisäsyrjä koskettaa maata kokonaan tai osittain. Jos matalakaarisessa jalassa kantaluu on lisäksi valgus- asennossa (kallistunut alaosastaan ulospäin), kutsutaan sitä nimellä pes planovalgus.
Aikuisilla lattajalka voi olla synnynnäinen tai se voi kehittyä tapaturman, sairauden, alaraajojen pituuseron tai normaalin ikääntymisen seurauksena, jolloin kudokset ja nivelten tukirakenteet löystyvät. Naisilla jalan kaaret saattavat madaltua raskauden jälkeen. Jos lattajalka kehittyy aikuisena, jää rakenne yleensä pysyväksi.
Lattajalka on rakenteellisesti liian ”löysä”. Tästä syystä jalkaterää tukevat jänteet, nivelet ja nivelsiteet ylikuormittuvat. Lattajalka aiheuttaa tyypillisesti väsymisoireita jalkaterään ja kipua nilkan sisä- ja ulkosyrjään sekä päkiään.
Kokojalan mittaiset tai puolipitkät ja erilaisista materiaaleista valmistetut toiminnalliset tukipohjalliset soveltuvat yhtä hyvin niin aktiivikäyttöön, työjalkineisiin kuin kaikenlaiseen liikuntaankin.
Tukipohjalliset tukevat sisäkaarta ja estävät sen romahtamisen, ne helpottavat jalkaterän väsymisoireita, tukevat jalkojen omaa lihastyötä ja ohjaavat jalan liikettä oikeaan suuntaan.
PES CAVUS - KAARIJALAN TUKIPOHJALLISET
Pes cavus eli kaarijalka (korkeakaarinen jalka) on lattajalan vastakohta. Siinä jalan holvit ovat liian korkeat ja kehon paino on pistemäisesti päkiällä ja kantapäällä. Lisäksi jalka pyrkii kuormittumaan ulkoreunaltaan ja on siksi altis nilkan nyrjähdyksille. Voimakkaassa kaarijalassa jalan keskiosa ei kuormitu lainkaan, jolloin jalan tukipinta jää hyvin pieneksi. Kaarijalka on yleensä synnynnäinen, mutta se voi kehittyä jonkin sairaudenkin seurauksena.
Koska kaarijalka on rakenteeltaan liian jäykkä, jalan ongelmat liittyvät osittain jalkaterän joustamattomuuteen, iskunvaimennuksen puutteeseen ja pistemäiseen kuormitukseen. Huonon iskunvaimennuksen ja virheellisen kävelymekanismin seurauksena jalat väsyvät ja kipu voi heijastua ylemmäs polviin, lonkkiin tai selkään. Kireät pohjelihakset ja kantakalvot taas kipeyttävät jalkapohjat ja akillesjänteet. Vanhuksilla kaarijalasta johtuvat ongelmat korostuvat, koska jalkapohjien rasvapatjat ohentuvat iän myötä.
Tukipohjalliset lisäävät jalkapohjien tukipintaa ja iskunvaimennusta, keventävät painekohdat jalkapohjassa ja estävät nilkan nyrjähtelyn.
PES TRANSVERSOPLANUS - POIKITTAISHOLVIN TUKIPOHJALLISET
Jalkaterän etuosassa sijaitseva poikittainen jalkaholvi on kaarista lyhyin ja matalin. Se sijaitsee ensimmäisen ja viidennen jalkapöydän luun distaalisten (etummaisten) päiden välillä. Kaari on erittäin jäykkä, johtuen voimakkaista nivelsiteistä ja luisesta anatomiasta. Poikittainen holvi on havaittavissa oikeastaan vain kuormittamattomassa jalkaterässä, koska kehon painon ollessa jalkaterällä koko päkiä eli kaikki jalkapöydän luiden päät kuormittuvat. Poikittaisholvissa tapahtuu kuormitettuna lievää leviämistä. Jos leviäminen ei palaudu, vaan jalkapöydän luiden päät jäävät erilleen toisistaan eli jalkaterän etuosa leventyy sivuttaissuunnassa, on kyseessä levinnyt päkiä tai etulatuska. Se on rakennemuutos, jossa poikittaisen holvin tukirakenteet ovat pettäneet. Tämä aiheuttaa jalkapöydän luiden distaalipäiden laskeutumisen, jolloin luiden päät ojentuvat.
Jalkapöydän luiden epätasainen ja liiallinen kuormittaminen painaa luut liiallisesti alustaa vasten, jolloin pehmytkudokset litistyvät aiheuttaen kipua, ihon paksuuntumista ja joskus varpaiden tunnottomuutta. Päkiän keskelle kehittyy tyypillisesti pitkulainen kipeä kovettuma.
Poikittaisholvia tukevassa pohjallisessa käytetään erityistä tukea, joka tulee kolmen keskimmäisen jalkapöydän luun alle keventämään ja tasaamaan päkiäniveliin kohdistuvaa painetta ja helpottamaan kipua. Tukipohjallisilla pyritään myös ennaltaehkäisemään kovettumien syntymistä.
YLIPRONAATIO- TUKIPOHJALLISET
Pronaatio on jalan normaali joustoliike, joka vaimentaa iskua, pienentää kehoon kohdistuvaa kuormitusta ja tekee kävelystämme sulavampaa sallimalla jalan mukautua alustaan. Juoksukenkäteollisuus on aiheuttanut osaltaan pronaatio- termille inflaation ja yksinkertaistanut monimutkaisen nilkan liikkeen. Pronaatiossa kantaluu kääntyy alaosastaan ulospäin, pitkittäinen kaari madaltuu (planus), jalka kiertyy ulospäin (eversio), koko jalka loitontuu (abduktio) ja nilkka on koukistuneena (dorsiflexio). Siinä yhdistyy siis monia liikkeitä jotka vaikuttavat säären, reiden ja lantion alueeseen.
Ylipronaatio taas on virheliike. Silloin joustoliike tapahtuu normaalia suurempana. Kantaluu kääntyy voimakkaasti valgukseen, jonka seurauksena sisäkaari madaltuu ja jalan painopiste ohjautuu sisäsivulle eli jalka painuu ”linttaan ”. Sääri kiertyy sisäänpäin, jalan etuosa kiertyy ulospäin ja varvastyönnössä painopiste on liikaa isovarpaan kohdalla.
Ylipronaatio vaikuttaa koko alaraajan toimintaan. Lantio ja selkä kiertyvät myös väärään asentoon, koska nivelten liikkeet vaikuttavat aina seuraavan nivelen toimintaan ja asentoon. Niveliin kohdistuva virheellinen kuormitus voi aiheuttaa nivelpintojen kulumista, pehmytkudosten vaurioita, tulehduksia ja kipua. Ylipronaatio saattaa oireilla penikkatautina, akillesjänteen tulehduksena tai kantapääkipuna (luupiikki eli plantaarifaskiitti). Syitä ylipronaatioon ovat muun muassa ylipaino, ikä, huono lihaskunto tai perinnöllinen nivelten löysyys.
Pelkkä ylipronatoivan jalan aiheuttamien oireiden hoito ei riitä, sillä jos syitä ei korjata, vaivat uusiutuvat. Kantaluun asentoa kontrolloivat tukipohjalliset ohjaavat alaraajaa kohti oikeampaa liikemallia. Jalka kuormittuu oikein, mahdolliset kivut häviävät ja liikkuminen tuntuu mukavammalta.
Jalkojen ylipronaation voi itsediagnosoida helposti asettumalla peilin eteen parin kolmen metrin päähän ja niiata hieman. Jos nilkka ja jalkaterän sisäsyrjä kääntyvät sisäänpäin, kyse on ns. ylipronaatiosta, ja tukipohjallisapu on tarpeen.
ALIPRONAATIO- TUKIPOHJALLISET
Supinaatio on pronaation vastakkainen liike. Supinaatiota tapahtuu jalassa kantapään osuessa alustaan sekä varvastyöntövaiheessa, jolloin jalan täytyy jäykistyä ja toimia vipuvartena. Supinaatiossa kantaluu kääntyy alaosastaan sisäänpäin, pitkittäinen kaari kohoaa (cavus), jalka kiertyy sisäänpäin (inversio), koko jalka lähentyy (adduktio) ja nilkka on ojentuneena (plantaariflexio).
Alipronatoiva tai ylisupinoiva askellus on harvinaisempi askellustyyppi. Liian voimakkaassa supinaatiossa jalan etuosa kääntyy liiaksi sisäänpäin ja askel ohjautuu voimakkaasti jalan ulkosyrjälle koko askelsyklin ajan ja askelen ponnistus menettää osan tehostaan.
Pääasiallisena ongelmana supinoivassa jalassa on heikko jalan iskunvaimennus, mikä ohjaa kuormitusvoimat ylempiin kehon rakenteisiin. Tällainen jäykkä nilkka altistaa yleensä vielä useammin erilaisille vammoille kuin pronatoiva nilkka, koska keholle tärkeää iskunvaimennusta ei pääse tapahtumaan. Tyypillisiä ongelmia supinoivalla jalalle ovat mm. akillesjänteen ja polven ulkoreunan kiputilat sekä rasitusmurtumat.
Jäykkään nilkkaan tehdään tukipohjallinen, joka ohjaa jalkaa enemmän pronaation suuntaan.
PLANTAARIFASKIITTI- TUKIPOHJALLISET LUUPIIKKIKIPUUN
Plantaarifaskiitti (fascitis plantaris) on varsin yleinen ja usein krooniseksi muuttuva jalkapohjan kalvojänteen kiinnityskohdan tulehdustila. Jalkapohjan kantakalvo on tärkeä kaarirakenteen tukija. Se kiinnittyy kantaluun kyhmyyn, kulkee koko jalkapohjan leveydeltä ja kiinnittyy jalkapöydän luiden etummaisiin päihin. Kantakalvo muodostaa yhdessä kantaluun ja I-jalkapöydän luun kanssa kolmion, jossa kanta on venyvä, rakennetta ylläpitävä osa. Kävelyn varvastyöntövaiheessa plantaarifaskia kiristyy. Kantapää ja päkiänivel vetäytyvät toisiaan kohti, jolloin kantakalvo lyhenee entisestään, kohottaa sisäkaarta ja tukee jalkaterän etuosaa.
Kantapohjan rasvapatja suojaa kantaiskun aikana kantaluuta ja plantaarifaskian kiinnityskohtaa. Ikääntyessä rasvapatja alkaa surkastua ja liiallinen kuormitus faskiaan lisääntyy. Vaiva voi saada alkunsa myös pienestä osittaisesta repeämästä. Ylipaino ja seisomatyö ovat myös selvästi tulehdukselle altistavia tekijöitä. Plantaarifaskiitti on tyypillisesti 40 – 60 -vuotiaiden naisten sekä juoksijoiden vaiva.
Oireina on jänteen kiinnityskohdan kipua yleensä kantapään sisäsyrjällä, joka on pahinta aamuisin. Kipu helpottaa yleensä päivän mittaan, mutta pahenee taas illalla jos jalkaa rasitetaan.
Plantaarifaskiitti on pitkäkestoinen ja turhauttava vaiva, joka useimmiten muuttuu kivuttomaksi 3 – 6 kuukaudessa, mutta kipu voi jatkua jopa vuosia. Kantaluuhun voi syntyä joskus luinen piikkimuodostuma minkä takia kansankielisesti puhutaan luupiikkivaivasta.
Yhtenä plantaarifaskian hoitona ovat jalan kuormitusta tasaavat ja iskua vaimentavat tukipohjalliset.
MORTONIN NEUROOMA- TUKIPOHJALLISET
Mortonin neurooma on varvasvälihermon pinnetila, tavallisesti 3. ja 4. jalkapöydän luiden välissä, joka aiheuttaa varpaisiin asti säteileviä oireita. Hermon puristus tuntuu kävellessä kovana tykyttävänä kipuna, pistelynä, poltteluna tai tunnottomuutena varvasvälissä. Kenkien riisuminen ja varpaiden liikuttelu ja hierominen hellittää yleensä kipua. Mortonin hermokipu johtuu liiallisesta päkiään kohdistuvasta kuormituksesta, esimerkiksi poikittaisen holvin laskeutumisesta tai ahtaiden kenkien jatkuvasta käytöstä.
Hermokipu voidaan rauhoittaa jalkapöydän luiden asentoa korjaavalla tukipohjallisella.
TUKIPOHJALLISET +50
Ikävuosien karttuminen aiheuttaa väistämättä myös sellaisia muutoksia tuki- ja liikuntaelimistöön, jotka vaikuttavat liikkumiseen ja arkielämän sujumiseen. Hyvän fyysisen toimintakyvyn edellytyksenä on, että elimistön tukirakenteet ovat riittävän hyvässä kunnossa. Notkeutta, voimaa, kestävyyttä ja lujia luita tarvitaan läpi koko elämän. Elimistön kestävyysominaisuudet heikkenevät käytännössä jo 30 ikävuoden jälkeen. Lihasvoima sekä luiden mineraalipitoisuus alkaa yleensä vähentyä viimeistään 50 vuoden iässä. Myös sidekudoksissa sekä nivelten rakenteessa ja aineenvaihdunnassa tapahtuu ikääntymismuutoksia; taipuisuus ja joustavuus vähenevät vähitellen. Fyysisellä kuormituksella ja liikunnalla onkin tuki- ja liikuntaelimistön kannalta merkitystä ihmisen koko elämän ajan. Luita kuormittava liikunta voi vanhemmitenkin lisätä luuston mineraalipitoisuutta ja näin hidastaa osteoporoosin etenemisnopeutta. Liikunta jarruttaa myös lihaskudoksen vähenemistä suhteessa rasvaan ja sidekudokseen.
Jalkavaivatkin lisääntyvät ikääntymisen myötä. Jalkaterien pituus ja leveys kasvavat, kun rakenteet alkavat rappeutua ja jalan kaaret laskeutua. Iän mukana luontaisen rasvapatjan ohentuminen aiheuttaa kantapään ja päkiän alueelle kipuja ja kovettumia. Nivelten jäykistyessä jalan iskunvaimennuskyky vähenee ja jalkaterien virheasennot altistavat polvi-, nilkka- ja lonkkavaivoille ja nivelten kulumamuutoksille, koska liikkuminen tapahtuu liikeketjuna ja yhdessä nivelessä tapahtuva liike vaikuttaa koko ketjuun. Lisääntynyt paino, vähäinen liikunta, naisilla raskaudet, erilaiset sairaudet (nivelreuma, diabetes) tai paikallaan työskentely (seisoen tai istuen) rasittavat jalkateriä. Alaraajojen heikentynyt lihastyö huonontaa laskimoveren paluuta sydämeen ja altistaa suonikohjuille, jotka oireilevat turvotuksena, paineen tunteena jaloissa sekä suonenvetona.
Vaikka ikääntymisen myötä raskas fyysinen työ ja liikunta kuormittavatkin elimistöä selvästi enemmän kuin nuorempana ja jalan kaarien madaltuminen pakottaa ostamaan jopa kaksi numeroa suuremmat kengät kuin 25 vuotta sitten, voi säännöllisellä liikunnalla ja jalkojen hyvinvoinnista huolehtimisella vaikuttaa vanhenemisprosessiin hidastavasti. Tulevaisuuden 50+ ikäiset ovat todennäköisesti vieläkin terveempiä ja toimintakykyisempiä kuin tämänhetkiset.
Yksilöllisesti valmistetuilla tukipohjallisilla voidaan lisätä fyysisen kuormituksen sietoa
korvaamalla jalan menettämiä tärkeitä ominaisuuksia; iskunvaimennusta ja epätasaisille alustoille mukautumista. Tukipohjallisilla pyritään jokaisen kohdalla yksilöllisesti ja tarpeen mukaisesti keventämään ja suojaamaan kipukohtia ja kovettumia, estämään asentovirheitä pahenemasta, pehmentämään kipeää kantapäätä, vähentämään lihasten väsymistä jalan kaaria tukemalla; tai kaikkea edellä mainittua.
