JALKAHAAVOJA EHKÄISEVÄT KEVENNYSPOHJALLISET
Tuntoaistin heikentyessä diabeetikko voi saada pienestä kenkään
joutuneesta vierasesineestä vähäpätöiseltä näyttävän ihovaurion ja
vaurion päästessä pahentumaan jalkahaavan. Suoja- ja kiputunnon
puuttuessa diabeetikko jatkaa huomaamattaan vauriokohdan kuormittamista.
Koska kuormittaminen estää haavaa paranemasta, johtaa se yleensä
krooniseen jalkahaavaan. Vanha jalkahaava on keskeinen uuden jalkahaavan
riskitekijä. Amputaatioriski kasvaa aina sitä suuremmaksi, mitä
vaikeammasta haavasta on kyse. Yksilöllisesti valmistetuilla
kevennyspohjallisilla voidaan ehkäistä diabeetikoiden jalkahaavoja.
Pohjallisten tarkoituksena on poistaa ylikuormituskohdista liiallinen
paine.
Diabeetikon tukipohjallisten kustannuksista vastaa periaatteessa asuinkunnan terveyskeskus.
Diabetekseen liittyvät jalkaongelmat, kuten tuntopuutokset, haavaumat ja vaikeimmissa tilanteissa amputaatiot olisi ehkäistävissä varhaisella puuttumisella. Tukipohjallisilla, jotka korjaavat jalan virheellistä asentoa ja keventävät kuormitusta ja painetta jalkapohjasta, voidaan ehkäistä jalkahaavojen syntymistä ja edesauttaa jo syntyneiden haavojen paranemista.
KUORMITUSTA TASAAVAT TUKIPOHJALLISET
Neuropatia (ääreishermoston häiriö) johtaa jalkaterän pienten lihasten toiminnan huononemiseen ja aiheuttaa niveliin liikerajoitusta, jäykistymistä ja virheasentoja. Virheasentoon liittyy usein luinen uloke, jonka kohdalle kehittyy paineen ja hankauksen seurauksena kovettuma, joka edelleen pahentaa kuormitusvirhettä. Yleisimpiä asentovirheitä ovat vasaravarpaat, vaivaisenluu, kaarijalka, lattajalka ja levinnyt päkiä. Kiputunnon alenemisen lisäksi myös diabeetikon asentotunto heikkenee. Pystyasentoa joutuu hakemaan, mikä aiheuttaa ylimääräistä varpaiden kipristelyä ja lisää vasaravarvastaipumusta. Tukipohjallisilla estetään virheasentojen paheneminen ja ohjataan jalan kuormittumista optimaaliseksi.
Diabeetikon tukipohjallisten kustannuksista vastaa periaatteessa asuinkunnan terveyskeskus.
Yleisimpiä asentovirheitä ovat vasaravarpaat, vaivaisenluu, kaarijalka, lattajalka ja levinnyt päkiä. Kiputunnon alenemisen lisäksi myös diabeetikon asentotunto heikkenee. Pystyasentoa joutuu hakemaan, mikä aiheuttaa ylimääräistä varpaiden kipristelyä ja lisää vasaravarvastaipumusta.
CHARCOT´N JALAN TUKIPOHJALLISET
Charcot´n jalalla (Charcot´n neuro-osteoartropatialla) tarkoitetaan akuuttina jalkaterän tai nilkan tulehduksena alkavaa tilaa, jossa luun aineenvaihdunta ja hajoaminen kiihtyvät, luut ”pirstoutuvat” ja jalkaterän muoto muuttuu. Sen ilmaantuvuus on noin 8.5 tapausta tuhatta diabeetikkoa kohti vuodessa. Laukaisevana tekijänä on jokin tulehduksen aiheuttava tekijä; trauma, infektio, haava tai leikkaus, kuten varvasamputaatio.
Jos tauti on diagnosoitu alkuvaiheessa ja hoito on tehonnut hyvin, voi jalkaan syntynyt epämuodostuma olla niin vähäinen, että potilas pärjää yksilöllisesti valmistetuilla tukipohjallisilla ja tavallisilla jalkineilla. Tukipohjallisilla estetään jalan sisäkaaren romahtaminen ja tasataan kuormitus optimaalisesti koko jalkapohjalle. Jos tauti on ennättänyt romahduttaa jalkaterän pysyvään virheasentoon, pyritään erityisjalkineilla ja tukipohjallisilla tasaamaan jalan kuormittumista ja keventämään jalkapohjan painekohdat. Taudin parannuttuakin (luun sklerosoiduttua) tulee jalkaa seurata edelleen taudin mahdollisen aktivoitumisen ja haavariskin vuoksi.
Diabeetikon tukipohjallisten kustannuksista vastaa periaatteessa asuinkunnan terveyskeskus.
VARVASTÄYTEPOHJALLISET
Pienetkin ihovauriot tulee hoitaa viipymättä, sillä kuolioon johtava jalkainfektio saattaa käynnistyä pienestä ihon rikkoutumasta. Osittainen amputaatio saattaa olla ainoa kuolion pysäyttävä toimenpide. Jalkaterää pyritään säilyttämään niin paljon kuin mahdollista, koska jalka on ainutlaatuisen tärkeä toimintakyvyn kannalta. Varvasamputaatiossa poistetaan yksi tai useampi varvas. Varpaan poistaminen johtaa jalkapohjan virheelliseen kuormittumiseen. Amputoidun varpaan korvaamiseen käytetään varvastäytettä, joka voidaan integroida yksilöllisesti valmistettavaan kuormitusta tasaavaan tukipohjalliseen. Diabeetikon tukipohjallisten kustannuksista vastaa periaatteessa asuinkunnan terveyskeskus.
