TUKIPOHJALLISET ORTOPEDISIIN JALKATERÄ ONGELMIIN
Synnynnäiset jalkaterän rakenteelliset poikkeamat, traumat tai pitkäaikaisen sairauden vaurioittama jalka vaatii tukipohjallisten valmistuksessa erityisosaamista ja pohjalliset valmistetaan pääsääntöisesti kipsimallinnusta käyttäen. Pohjalliset parantavat jalan toimintaa ja estävät tai korjaavat virheasentoja.
HALLUX VALGUS, VAIVAISENLUUN TUKIPOHJALLISET
Hallux valgus (vaivaisenluu) on hyvin yleinen jalan etuosan virheasento. Vaivaisenluuksi sanotaan isovarvasta (hallux), joka on kääntynyt tyvinivelestään muita varpaita kohti. Isovarpaan tyvinivel sekä siihen liittyvä limapussi taipumiskohdan sisäsivulla kipeytyvät ja turpoavat varsinkin akuutissa vaiheessa. Isovarpaan virheasento aiheuttaa koko jalan etuosan kuormitusvirheen, koska isovarpaan ponnistus ei toimi kunnolla. Vaivaisenluusta johtuvia oireita ovat päkiäkipu, kovettumien muodostuminen päkiään sekä myöhemmin nivelrikko. Suomessa vaivaisenluuleikkaus on yleisimpiä ortopedisiä toimenpiteitä. Hallux valgus on naisilla huomattavasti yleisempi kuin miehillä. Leikkaukseen päätyvistä suomalaisista 90 % on naisia. Vaivaisenluu voi kehittyä perintötekijöistä tai jalan virheasennoista (esim. nilkan ylipronaatio) johtuen. Hallux valgus- virheasentoon liittyy usein myös jalkaterän nivelten löysyys tai lattajalka (pes planus, pes planovalgus). Ylipaino sekä lyhyt- ja kapeakärkisten korkokenkien käyttö voivat myös pahentaa ja nopeuttaa vaivaisenluun syntymistä ja oireita. Vaivaisenluu voi alkaa kehittyä jo hyvinkin nuorella iällä.
Yksilöllisesti valmistetuilla tukipohjallisilla ohjataan jalan kuormittumista jalan sisäreunalta poispäin jalan keskiosan suuntaan. Vaivaisenluun hoitoon voidaan yhdistää pohjallisen lisäksi erityinen toiminnallinen Hallux valgus– nauha, joka vetää isovarvasta kävellessä parempaan asentoon.
HALLUX RIGIDUS, JÄYKÄN ISOVARPAAN TUKIPOHJALLINEN
Varpaisiin kehittyy usein virheellisiä asentoja ja nivelmuutoksia, jotka voivat olla hyvinkin kivuliaita. Väärässä asennossa olevat varpaat voivat myös ohjata askeltamista virheelliseen suuntaan. Varsinkin kävelyssä isovarpaan merkitys on suuri, sillä se ohjaa koko jalan toimintaa ja ylläpitää tasapainoa. Isovarvas voi jäykistyä mm. erilaisista nivelsairauksista johtuen. Joissakin urheilulajeissa jäykän isovarpaan kehittyminen on tavallista toistuvien mikrotraumojen seurauksena. Nivel rappeutuu eikä varvas nouse enää riittävästi ylöspäin. Jäykkä isovarvas on kivulias ja haittaa kävelyä ja juoksemista, koska askel alkaa kiertää virheellisesti.
Päkiälinjaltaan jäykällä pohjallisella kevennetään painetta isovarpaan tyvinivelessä jolloin liikkumisen aiheuttama kipukin helpottuu.
VASARAVARVAS-TUKIPOHJALLISET
Varpaiden lyhyiden ojentajalihasten yliaktiivisuus vaikuttaa voimakkaasti varpaiden virheasentoihin. Jalkapöydän päällä olevat pienet lihakset vetävät varpaiden tyviniveliä ylöspäin, jolloin varpaiden kärjessä olevat nivelet joutuvat korjausliikkeenä koukistumaan ja aiheuttavat samalla virheasennon. Yleensä vasaravarpaaksi muodostuu II- tai III- varvas. Koukussa olevat varpaat mahtuvat huonosti kenkään ja iho kovettuu ja kipeytyy yleensä varpaiden päältä. Liiallisen kuormituksen seurauksena päkiän rasvapatja väistyy luiden alta, jolloin päkiä on alttiimpi kovettumille ja kivulle. Vasaravarvas kehittyy yleensä jalkaan, jossa on korkea holvi tai jalan etuosan virheasento.
Tukipohjallisilla voidaan rentouttaa varpaiden kireyttä ja korjata samalla varpaiden asentoa sekä helpottaa jäykistyneiden varpaiden aiheuttamaa kipua. Pahasti jäykistyneiden varpaiden tukipohjallistuennalla pyritään lähinnä oireiden helpottamiseen.
METATARSALGIA- TUET JALKAPÖYDÄN KIPUTILAAN
Metatarsalgiaksi (metatarsalia = jalkapöydänluut) sanotaan melkein mitä tahansa päkiän alueen kipua. Tässä yleisessä jalkaterän kiputilassa yksi tai useampi jalkapöydän luun pää kipeytyy ja / tai tulehtuu tavallisesti pitkäaikaisen rasituksen ja liiallisen paineen seurauksena. Metatarsalgia voi saada alkunsa jalan etuosan virheellisestä kuormituksesta tai muusta syystä, kuten epäsopivien kenkien käytöstä tai iän mukanaan tuoman rasvapatjan ohentumisesta päkiän alueelta. Tukipohjalliset keventävät ja tasaavat päkiäniveliin kohdistuvaa painetta ja helpottavat samalla päkiäkipua.
RAAJOJEN PITUUSEROA TASAAVAT POHJALLISET
Alaraajojen pituuserot voidaan lääketieteellisesti luokitella kahteen eri tyyppiin; rakenteelliseen ja toiminnalliseen. Rakenteellisessa (anatomisessa) pituuserossa yksi tai useampi alaraajan luu on eripituinen kuin vastakkaisessa alaraajassa. Luinen pituusero voi syntyä epätasainen kasvun tai trauman seurauksena tai lantion poikkeavasta rakenteesta johtuen. Lantio kallistuu lyhyemmän raajan puolen pudotessa alaspäin ja tekee kävelystä ontuvaa. Pituuseron aiheuttama asennon epäsymmetria rasittaa kudoksia epätasaisesti ja aiheuttaa lihas- ja heijastekipuja sekä asentovirheitä, kuten lantion kiertymistä tai selkärangan skolioosin (sivumutkan). Toiminnallinen (funktionaalinen) pituusero syntyy pehmytkudosten epäsymmetrisen toiminnan seurauksena. Toinen raaja vaikuttaa pidemmältä kuin toinen esimerkiksi nilkan virheasennon tai toispuoleisen lantion lihasten kireyden takia. Toiminnallisessa pituuserossa on tärkeää puuttua itse pituuseron syyhyn ja korjata se.
Alaraajan pituuseroa voidaan tasata kengän sisään tai kengän ulkopohjaan tehtävällä korotuksella. Kengän mallista riippuen kengän sisäisellä korotuspohjallisella voidaan tasata maksimissaan 10-15 mm korotustarvetta. Korotus tehdään yleensä kokojalan mittaisena kiilamaisesti jalkineen sisälle. Hyvin lievien pituuserojen hoidossa korotus voi olla pelkästään kantapään alla. Korotus voidaan yhdistää myös jalan asentoa korjaavaan tukipohjalliseen (korotustukipohjallinen). 10mm suuremmat korotukset korjataan jalkineiden ulkopohjaan kiinteästi tulevalla korotuksella. Korotus muuttaa vähitellen lihasten ja nivelten toimintaa lähelle normaalia, jolloin pituuseroon liittyvät oireet voivat hävitä kokonaan.
SESAMLUIDEN KIPUTILOIHIN SOVELTUVA POHJALLINEN
Seesamluut (os sesamoideum) eli jänneluut sijaitsevat ensimmäisen jalkapöydän luun alapuolella. Kaksi pientä luuta, sisempi ja ulompi, suojaavat jänteitä ja nivelsiteitä ylikuormitukselta. Luut ovat alttiita vammoille, koska jalan kuormitus on erityisen suurta jalkaterän etuosalla. Monissa urheilulajeissa päkiän kuormittuminen on niin voimakasta, että seesamluut voivat murtua. Tukipohjallisella kevennetään tai poistetaan seesamluille kohdistuva kuormitus joko kokonaan tai osittain.
SINUS TARSI- OIREYHTYMÄN TUKIPOHJALLISET
Sinus tarsi on pieni luinen onkalo nilkan ulkosyrjällä kantaluun (os calcaneus) ja telaluun eli taluksen (os talus) välissä. Kantaluu ja telaluu muodostavat yhdessä alemman nilkkanivelen (subtalaarinivel). Vahvaa niveltä ympäröivät lujat nivelsiteet jotka sallivat ainoastaan pientä liukumisliikettä luiden välillä. Näiden nivelsiteiden tai niveltä ympäröivän nivelkapselin vaurioituminen voi aiheuttaa Sinus tarsi- oireyhtymän (STS). Oireyhtymän syypää on tavallisesti matalakaarinen, ylipronatoiva jalka. Sinus tarsi- oireyhtymä saattaa oireilla kuten niveltulehdus tai nilkan nyrjähdys, mutta oireyhtymän taustalla ei yleensä ole vammahistoriaa, vaan ainoastaan virheasennon aiheuttama pehmytkudosten liiallinen venytys ja rasitus. Oireyhtymään saattaa liittyä myös telaluun alaista yliliikkuvuutta, pehmytosien arpisuutta, sekä hermovaurio.
Sinus tarsi- syndroomassa kantapään ja nilkan välinen alue jalkaterän ulkosyrjällä on kipeä ja turvonnut. Kipu ja nilkan jäykkyys ovat yleensä pahempia aamuisin. Oireet saattavat helpottua liikkeelle lähdön jälkeen kun kudokset vähän lämpenevät, mutta pahentua taas juostessa tai kävellessä varsinkin epätasaisella ja kaltevalla alustalla.
Oireyhtymän hoidossa on olennaista korjata nilkan ylipronaatio yksilöllisesti valmistettavilla tukipohjallisilla. Kaikenlaista liikuntaa, joka lisää kipua, tulee välttää aina siihen asti kun oireita ei enää ole.
JÄYKKÄ TUKIPOHJALLINEN JALKATERÄN MURTUMIEN HOITOON
Jalkapöydän luiden murtumat ovat melko yleisiä. Murtumia voi tulla rasituksen tai tapaturman seurauksena. Jatkuva nilkan ja jalan alueen kova, pitkäkestoinen kuormitus saattaa aiheuttaa mikrotraumoja jalan luille, eikä luun uudismuodostus pääse tapahtumaan toistuvassa ylikuormituksessa. Vähitellen luu heikkenee ja mikrotraumat muodostavat murtuman. Yleisimmin murtumia on jalkapöydän luissa eli metatarsaaliluissa, kaikkein yleisimmin toisessa tai kolmannessa jalkapöydän luussa. Myös varpaiden pikkuluut voivat murtua. Nilkan ja jalan luista myös veneluu (os naviculare) ja seesamluut ovat alttiita rasitusmurtumille. Nilkan ja jalan luiden rasitusmurtumat ovat erityisesti tanssijoilla yleisiä toistuvien liikkeiden ja hyppyjen takia. Osteoporoosi, huono yleiskunto sekä aineenvaihduntasairaudet altistavat myös jalan alueen murtumille.
Murtunut jalkapöytä on kipeä ja siihen saattaa tulla turvotusta ja mustelma eikä sillä voi kävellä ontumatta. Olipa kyseessä varpaiden pikkuluiden tai jalkapöydän luiden murtuma yleensä hoidoksi riittää nilkkatuki tai tukisidos, kovapohjaiset jalkineet sekä jäykkä, jalkaterän asentoa immobilisoiva tukipohjallinen. Rasitusvammojen hoidossa on vamman hoidon lisäksi oleellista löytää myös murtuman aiheuttaja.
HIILIKUITUTUKIPOHJALLINEN
Tukipohjallinen voidaan tehdä kokonaan tai osittain jäykästä hiilikuidusta silloin kun jalassa tarvitaan normaalia suurempaa liikkeen rajoitusta. Jäykistämällä vain osa pohjallisesta voidaan esimerkiksi vähentää painetta päkiässä, keventää kuormitusta, muuttaa askeleen suuntaa tai korvata rajoittunut tai puuttunut nivelen toiminta tai jopa koko varvas. Jäykällä pohjallisella tavoitellaan mahdollisimman hyvää jalkaterän toimintaa ja jalan käytön mukavuutta niissä rajoissa kun se on mahdollista.